Miksei nää syömingit voi mennä taaskaan normaalisti. Tänään aiemmin postauksessa kerroin, miten oon jopa pitänyt muutaman päivän laksatiiveista taukoa. Ei tainnut edes tuntia mennä siitä kirjotuksesta ja purkki napsahtu uudestaan auki. En enää edes laske monta otan, en tiedä ennen seuraavaa päivää otinko paljonkin liikaa. Tiedän huomisen päivän menevän vatsakivuissa, ripulissa, itseinhossa.. Mutta samalla tiedän ansainneeni sen. En ota laksatiiveja, jos en ole syönyt. Syön ja teen kaikkeni rankaistakseni itteäni siitä.
Alan muutenkin epäillä mielenterveyttäni pahemman kerran. Kuten olen todennut jo parissa postauksessa, en ole koskaan viillellyt. Mutta se on alkanut pyörimään päässä. Se idea kytee mielen syöverissä yhä vahvempana. Haluan nähdä ja kokea, miksi siihen tarttuu niin moni. Helpottaako se edes hetken. Vai onko se vain uusi tapa vihata itteään lisää.
10/27/2012 09:30:00 ip. |
Category:
itsetuho,
syömisvammailu
|
Comments (2)
Hei, lueskelin blogiasi ja jattelin laittaa kommentin kun niitä ei juuri näkynyt. Ajatuksissasi on paljon tuttua.
Haluaisin keksiä vaikka mitä sanottavaa, mutten keksi. Halusin vain sanoa, ettei viiltelyä kannata aloittaa, jos sitä ei ole kokeillut. Se on vähän sama kuin tupakointi, tai mikä tahansa muu addiktoiva asia: kieltäytyminen on paljon helpompaa, kun ei ole kokeillut. Mutta tiedät varmaan itsekin miten koukuttavia itsetuhoiset tavat ovat, joten turha kai saarnata. Halusin vain sanoa, ettei siitä pääse helposti irti, kun on kerran aloittanut. Itse viilsin ensimmäisen kerran reilu seitsemän vuotta sitten, enkä vieläkään ole päässyt siitä, joskaan kovin pahaksi tämä ei onneksi ole koskaan yltynyt.
Kiitos kommentista Pakenija :) Se onkin ainoa hyvä peruste vielä mielelle, miksi en viiltelyä ole aloittanut. Jotain minkä aloittaa, on todella vaikea lopettaa. Ja tiedän ettei mun mieli olisi niin vahva että saisin sen lopetettua heti kun vain haluaisin. Enkä halua niitä pysyviä arpia mihinkään. Jos tästä joskus paranee, haluan ettei keho kanna näkyviä merkkejä mukana hautaan asti.
Toivottavasti pystyt itse joskus vielä lopettamaan kokonaan.