Pelkään tulevaisuutta. Pelkään sitä epävarmuutta ja tietämättömyyttä. Jos pystyisin, haluaisin tietää nyt miten mun elämässä käy. Inhoan olla tiedoton. Siksi vihaan myös yllätyksiä. Tai uuteen kouluun/työpaikkaan/harrastukseen/kaupunkiin/tapaamiseen/jne. menoa. Kaikki, mitä en tiedä on todella pelottavaa. Se on ollut melkolailla aina niin. Olen aina jännittänyt ja pelännyt uusia asioita. Moni tuttavuus ja harrastus onkin jäänyt kokematta rohkeuden puutteen takia.

On myös hankala luopua tutusta ja turvallisesta. Jo, koska tiedostan tämän, liian usein satutan ja rankaisen itseäni luopumalla jostain mihin olen turvautunut, jotain mihin olen luottanut, äkisti. Kuin laastarin repäisisi liian aikaisin. Tuntuu, että mun elämän tärkein missio on satuttaa itteeni mahdollisimman paljon, mahdollisimman monella ja luovalla tavalla.