Katselin tuossa joku aika sitten Yle 5:lta dokumentin viiltelystä. Itse en viiltele, mutta poltan ihoa, ja käytän muita menetelmiä itseni satuttamiseen rankaisu mielessä. Dokumentissa tuotiin esille se, että yksi syy viiltelyyn on tuoda joku yhteys mieleen ja kehoon. Mulla on tuossa ongelma. Oma keho tuntuu vieraalta. En ole yhtä tän kropan kanssa, jotenkin tuntuu etten ole koskaan ollut. Eikä kyse ole täysin kehonhallinnallinen juttu. Omat kädet ja jalat näyttävät vaan niin vierailta. En tunnista enkä tunne niitä omakseni. Mutta vaikka satutan itseäni, en saa silti yhteyttä mielen ja kehon välille. Ne on kaksi eri asiaa, kahden eri ihmisen osia.


Viikonloppuaamuisin olen vihdoinkin oppinut nousemaan sängystä rauhallisesti. Viikolla, kun herätys soi, pinkaisen heti sängystä ylös. En paina koskaan torkkua, enkä jää miettimään edes puoleksi minuutiksi mikä päivä on tai mitä on edessä. Nousen heti. Mutta viikonloppuina jään sänkyyn kun herään. Katselen hetken kattoa, verhoja ja kuvia seinällä. Venyttelen rauhassa ja nousen vasta kun on levollinen olo. Kerrankin osaan rauhottua sängyssä.

Ostin muuten seinäkalenterin, tammikuuta odotellessa.