Nyt on kulunut viikko siitä, kun sain tietää olevani raskaana. Miehelle kerroin heti ja keskusteltiin asiasta. Jos asiat menee hyvin, ei tule keskenmenoa tai käy ilmi, että kyseessä onkin tuulimunaraskaus, niin n. 9kk päästä saan esikoiseni. En olisi tätä lasta välttämättä pitänyt, jos lapsen isä olisi luonteeltaan vastuuton. Voin kuitenkin luottaa häneen, kyllä se meistä huolen pitää niillä kyvyillä mitä osaa. Tiedän kuitenkin jääväni paljon yksin asian kanssa.

Toivon itsekkäästi myös, että lapsen saaminen opettaisi minua laittamaan syömisvammailut uuteen perspektiiviin. En ole nyt viikkoon oksentanut, en edes pahoinvoinnin takia. Olen ollut oikeastaan tietynlaisessa shokissa uutisesta. Enkä ole edes viikkoon ollut hetkeäkään yksin. Joko töissä, tai mies on ollut täällä. Nyt sain vihdoin muutaman tunnin rauhan.

Itse en ole uskaltanut kertoa uutisesta muille, kuin miehelle ja parhaalle ystävälleni. Mies on huuellut kaikille, jopa tuntemattomille vastaantulijoille ja kassantädeille. Myös hänen perheensä ja osa sukulaisista tietää. Pelkään kertoa omille vanhemmilleni. Ehkä sitten ekan ultran jälkeen... Riskinähän on vielä, että tämä meneekin kesken.

Mulla nousi kuume torstaina, kävin töissä pyörähtämässä, josta sitten lähetettiinkin tk:n kautta kotiin. Kuumeen kun lopulta laski, niin olen jotain jaksanut touhutakkin.

Joten tässä viikonloppua kuvina.



Rakensin kissalleni raapimispuun, sain kerättyä sen osat pääosin ilmaiseksi, joten koko raapimispuulle tuli hintaa 5€. Kuumaliimailessani narun loppuja kiinni, onnistuin polttamaan sormeni melko pahasti. Kävi pieni moka, peukalo kärsi eniten.

En jaksanut makoilla koko sairaslomaani sohvalla tuijottaen tv:ruutua, joten ostin samalla palapelin koottavaksi.

Kävin myös jääkaapin lävitse, ja huomasin ettei alkoholi ollut maistunut pitkään aikaan. päiväys oli tullut vastaan aikoja sitten. Uskalla olla erilainen.

Ja viimeinen shokkiuutinen viikon päätteksi.