Vaikea hengittää, silmät katsovat sumuverhon läpi, päässä jomottaa tasaisesti, kurkku on käheä ja limaa riittää vielä huomiseksikin asti. Aamun perusteella tästä päivästä olisi pitänyt tulla normaali. Mutta jokin meni vikaan, pahasti vikaan. Viimeiset neljä tuntia olen ahminut ja oksentanut. En jaksa edes laskea enää kuinka monta kertaa olen kumartunut wc:n ylle ja antanut tulla. Enkä jaksa edes arvailla, kuinka kipeä kurkku on huomenna, millaiset silmäpussit ovat silmien alla, ja kuinka valtava jano mulla on aamulla. Kun vain edes tämän illan jaksaisin olla oksentamatta. Fyysinen väsymys alkaa jo kohdata henkisen väsymyksen. Jos tämän illan vain makaisi lattialla peiton alla.