En tiedä, mistä kirjoittaisin. Mikään ei muutu. Käyttäytyminen ei muutu, ajatukset ei muutu, teot ei muutu. Väsymys ei väisty, viha itseään kohtaan ei tunnu katoavan. Kyyneleet virtaa päivittäin, vessan lattiasta tulee ystävä yhä useammin ja useammin.

Heräsin yöllä, mikä ei ole yhtään epänormaalia. Mutta se mikä oli outoa, oli että koko maailma pyöri silmissä. Makasin sängyllä ja yritin katsoa kuvia sängyn vierellä, mutta ne eivät pysyneet paikallaan. Kuvat pyörivät ja pyörivät. Olotilasta en olisi arvannut, etten ole sillä hetkellä parhaimmassa voinnissa. En kuitenkaan uskaltanut nousta sängystä ja kokeilla kantaako jalat.


Ja uusi verensokerimittarikin on ollut melkein ahkerassa käytössä. Ihan ok arvoja se antaa, siinä 4,0 - 5,0 mmol/l tienoilla se pyörii. Toisaalta en edes niin hyvin tiedä, millä tavalla sitä pitäisi seurata, ostin mittarin vain nippelitiedon takia.