Tää päivä on ollut varmaankin raskas. Ottaen huomioon, että nukuin just tossa kevyet 5 tunnin päikkärit. Ja oli hieman työlästä silti nousta, olisin voinut vielä jatkaa ainakin makoilua. Eilen sain pakotettua itteni syömään. Joka kostautui 5 aikoihin aamuyöstä todella pahasti. Heräsin oksettavaan oloon. Sain työllä ja tuskalla tapeltua itteni vessaan. Raahautumisen aikana iski päälle todella paha tuskanhiki, ja peili osoittikin mun olevan harmaankalpea ja silmät seiso päässä. Vähän aikaan makoiltuani pienenä pallona kylppärin lattialla tuli oksennus. Sain ruokamyrkytyksen. Ironista, heti kun syön keho keksii tavan saada mut silti oksentamaan se pois. Eniten pelkäsin sitä, et mun täytyis perua polikäynti, mut ei onneks tarvinnut. Yks oksennuskerta riitti, sen jälkeen on ollut vain kuumeinen olo.

Polilla tää sijainen oli hyvä ja huono. Hyvää hänessä oli se, että tää haasto mua. Se oikeesti kyseli, vaati tietää ja yritti jotenkin auttaa. Lupas puhua mun lääkärille ensviikolla ennen mun seuraavaa käyntiä ravintoterapeutille lähettämisestä. Se kun menee ainakin meillä lähetteellä. Miten painon pudottajat sit pääsee sinne? Sain myös kerrottua kaiken. Ihan kaiken. Ainakin kaiken mitä muistan olevan kerrottavana. Yritti tää lääkkeille mua laittaa, ja yritti jopa että hakisin lähetettä sairaalaan. Minen koulua jätä kesken tän takia. Ihan sama, vaikka kuihtuisin pystyyn, oon löytänyt ammatin missä mun on hyvä olla.

Puhuttiin paljon mun suomisistä, ja siitä miten siihen sais muutoksen. Ei meinannut vain ymmärtää, etten osaa. Jos pyydät mua syömään tänään normaalin päivällisen, en osaa lopettaa siihen. Heti, jos syön, se muuttuu rajuksi ahmimiseksi. Siksi mä paastoan. Toisaalta siksi kävin myös kirjastossa lainaamassa Painonvartijoiden keittokirjoja. Niissä on valmiiksi kalorimäärät. Ja mä kun elän 100 kalorin annoksissa. Näin hei saa syödä 5 kertaa päivässä tarvittaessa!

Törmäsin aamulla myös ihanaan linja-auto kuskiin. Olin päättänyt mennä tuon 3 kilometrin matkan polille linja-autolla, kun olo ei ollut mainio. Siinä tuli sitten Siirtolinja, joka kysyi mitä vuoroa odotan. Kerroin, niin hän sanoi vievänsä mut toisen linjan pysäkille, tää mitä odotin ei todennäköisesti ollut tulossa. Siellä oli jotkut sivutiet kuulemma sellaisessa kunnossa. Kerroinkin sitten, etten pyrikkään kuin siihen TK:lle, niin hän lupasi jättää mut siihen. Olin sen ajomatkalla. Kiitos, en tiedä mitä hyvää olin tehnyt ansaitakseni tämän karmallisen teon.