En ollut tajunnutkaan kuinka raskaksi seurustelu käy, kun täytyy siinä sivussa vammailla syömisten kanssa. Ja kuinka paljon energiaa menee siihen salailuun. Mitä useamman päivän mies hengaa täällä asunnossa, sen kiukkuisemmaksi myös muutun. En saa syödä mielihalujeni mukaan. En saa,pysty,kykene, tohdi oksentaa ihan milloin vain. Toki parit viimeillat olen vain marssinut vessaan ja oksentanut. Ei kysymyksiä, ei hämminkiä.



Oon kuitenkin yllättyny siitä kiukuttelusta. Aivot toimivat vain ruoan ympärillä. Jos haluan syödä jotain, minä todellakin haluan. Siinä ei auta onko keskiyö, raekuuro tai ukkonen. Tai jos en todellakaan halua syödä mitään se viha mikä pulpahtaa sisältä toisen moralisoidessa vieressä. Ruoka on tässä talossa herkkä aihe. Minua ei parane neuvoa.

Vappu tuli, vappu meni, en sen enempää noteerannut tänävuonna vappua. Viimevappuna kyllä mentiin armeija-scifi-teemalla onnistuneesti.Itsellä oli mm. tälläinen hihamerkki aidompien natsojen lisäksi.