Ruokamörkö on palannut tähän taloon. Mulla on oikeestaan kahdenlaisia hetkiä, mikä johtuu täysin bulimisesta elämänvaiheesta. Toisina päivinä mulla on pakkomielle siihen, että ruoan tulee olla puhdasta. Puhtaudella en tarkoita hyvin pestyä tai luomua. Mun puhtaan ruoan kategoriaan kuuluu lähinnä kasvikset. Toisinaan saatan sallia maustamattoman kanan tai jonkun kalan. Mutta joskus sekin on saastunutta. Periaatteessa puhdas ruoka on kait just sitä mahdollisimman vähäkalorista. Terveellistä ja raikasta. Hyvää mun mielelle ja kropalle.




Mutta niinkuin jokainen bulimikko tietää, niinä hetkinä kun sen ruokamörön tilalle tulee toinen mörkö, se ei ole enää puhdasta ruokaa mikä meneee suusta alas. Ja tulee ylös. Niinä hetkinä silmien läpi katsoo joku toinen, joku toinen ohjailee käsiä. Mutta minä olen se, joka itkee.


Mutta just tää ailahtelevuus saa mut niin väsyneeks. Ja voimat saattaa yhtäkkiä kadota jaloista ja käsistä. Päätä särkee päivittäin. Limaa nousee kurkusta kokoajan ja mielialat vaihtelee. Elämäntyylihän kait tämäkin on.