Mun ajatukset laukkaa väärille radoille. Taistelen itseni kanssa, kyynel silmissä. Syönkö vai enkö, olenko ansainnut aamupalan tänään vai en. Inhottaa ajatella, miksi se houkuttaa niin paljon. Se etten enää söisi. Olen sekaisin päästäni halutessa tätä.



Anna minulle tämä yksi toive. Anna tämä yksi toive, ja vuoden päästä voin olla taas normaali. Jos vuodessa oppisin päästämään tästä irti. En enää pyörisi sen ympärillä, en toteuttaisi mitään käyttäytymismalleja. Vuoden päästä voisin palata normaaliin minuuteeni. Kun tässä oppisin arvostamaan ennen sitä normaaleja asioita. Oppisin jättämään menneisyyden menneisyyteen. Haluaisin haluta olla terve. Mutta pelkään sitä. En ole rypenyt vielä pohjamudassa.