Syömiset ei
ole mennyt niinkuin normaalilla ihmisellä pitäisi. Viime päivien aikana kalorit
jäänyt reilusti alle kahdensadan. Palaan taas samoihin rutiineihin, kuin vuonna
2010. Silloin se oli yhtä helppoa. Liian helppoa. Paino vain putoaa ja putoaa. Mutta
pidän siitä. Nautin. Ekstaasissa. Ei
koskaan mitään liian hyvää ilman outoja sivuvaikutuksia. Sinä päivänä, kun sain
tiedon, että pääsen kouluun, iski myöhemmin paniikki. Miksi kukaan haluaisi
edes tutustua minuun, kun näytän tältä. Miksi minun pitäisi olla se lihava
ystävä?
2010 Talvella
säikähdin. Tajusin yhtenä koulupäivänä, että kaikki kaverini ovat hyvin
laihoja. Minä olin taas
se lihava kaveri. Ja yhdessä hetkessä päätin muuttaa sen kaiken. Ja
onnistuinkin siinä melko hyvin. Paino tippui nopeasti. En enää käynyt syömässä
ruokalassa, kotonakin uppouduin mieluummin kirjan ääreen, kuin syömään. Liikuntaa
ei oikeastaan tarvinnut pahemmin harrastaa, paino tippui hyvin luonnostaan
syömättömyydellä. Kas kummaa.
9 Viikkoa
koulun alkuun. Ja 9 viikon päästä saatan tavata ihmisen, ihmisen, joka saa
henkeni salpautumaan. Enkä jaksa odottaa hänen ilmettä...
Comments (2)
Hmm... Hassua, mitemn osa yekstistä kuulosti aivan mun omilta rutiineilta ... ja päiväkirjalta -.- :D-
Tsemppiä sulle,
jään seurailemaan !
Mm, ehkä se kertoo miten sh vaikuttaa ihmisiin jollaintavalla hyvin samankaltaisesti :P Tsemppiä myö sulle :)