Hyvä yritys

En tiedä mitään masentavampaa kannustuslausetta, kuin ”Hyvä yritys”. Kaksi sanaa kertoo kaiken. Sinulla oli mahdollisuus ja tyrit sen. Hyvä yritys tarkoittaa ”Näin, että tyrit.”, ”Olen pettynyt, mutten saa osoittaa sitä.”, ”Sä olet paska.” Se on tarkoitettu kannustavaksi, mutta joka ikinen kerta, kun kuulen epäonnistumisen jälkeen jonkun sanovan ”Hyvä yritys”, masennun. Olen tuottanut pettymyksen. En ollut tarpeeksi hyvä.


Tänään erehdyin menemään vaateostoksille. Viikonloppuna olisi yksi hetki pukeutua hieman hienompaa ylle, ja tajusin taas etten omista mitään hienompaa. Kaikki vaatteet ovat kuin suoraan Halpahallin alelaarista. Ihmisiä ei ollut nyt myöhempään liikkeellä niin paljoa, joten väkimäärä ei ahdistanut. Mutta. Ei minun vartalolle löydy mitään vaatetta mikä voisi edes hieman imarrella. Menin kuitenkin vaatekauppaan, hyvä yritys? Sääret ovat paksut ja lyhyet, rinnat kyllä omistan, mutta rehellisesti sanottuna, ne näyttävät siltä kuin olisin imettänyt lapsen tai kaksi. En omista vyötäröä. Olen lyhyt ja pullea. Taas yksi syy mikä ruokkii lisää syömisvammailua.
6/29/2012 07:58:00 ip. | Category: , , , | 0 merkintää

Lupaus

Asioiden piti pysyä hyvänä.  Tein lupauksia, jotka jo sillä hetkellä tiesin valheeksi. Sain nämä hetket anteeksi, ja tein uusia lupauksia. Näistä uusista, lopulta näyttävämmin valheellisista lupauksista, pystyin pitämään aika hyvin kiinni. Päivät muuttui viikoiksi, ja viikot kuukausiksi. Muutamaa pientä repsahdusta (ja lähes koko elämääni) lukuunottamatta, pidin lupaukseni varmaan yli vuoden. 

Lupasin ihmiselle, joka hyvin kierolla tavalla muuttui minulle liian tärkeäksi, etten hurahda enää mihinkään syömishäiriö”humpuutuksiin”. Joka kerta, kun hän saa minut lupaamaan jotakin, yritän. Ainakin jollain tasolla. Ongelma on vain se, että yleensä tiedän valehtelevani jo luvatessani. Mutta lupasin kuitenkin. Ja tulen aina lupaamaan. Etenkin hänelle.

Ja ei, en usko jumalaan, joten hän ei viittaa korkeampaan voimaan, tai muuhunkaan yliluonnolliseen henkeen. Hän on vain ihminen, jonka nimeä en helli sanoa, joten hänet tunnettakoomme myöhemmin teksteissä M:nä.
6/28/2012 10:57:00 ip. | Category: , , | 0 merkintää

Minun SH

Ensin se alkoi tavallisella laihduttamisella, terveellisesti vähensi ruokaa ja liikkui. Suositusten mukaan. Sitten, yksi päivä alkoi vähentäään ruokaa, ”Jos hieman nopeammin tulisi tuloksia”. 1200 cal.. 1000 cal.. Paino tippuu nopeammin. Sitten maailma pyörähti lopulisesti ympäri. Siten tuli säännöt, tänään vain 800 cal, seuraavana päivänä vain 500 cal, tämän jälkeen vain 200 cal, kunnes alkoi paastoaminen. Vaa’an mukaan paino tippuu nopeasti, ja syöminen alkaa pelottaa. Koska jos syöt liikaa, lihot. Mutta mikä on liikaa? Pää antaa säännöt, ja niitähän tottelet! Ainoa vaan, että nämä säännöt eivät ole terveitä. 

Ensimmäinen valhe tuli, kun piti mennä kyläilemään, ja siellä tarjottiin ruokaa. Kun kuuli, että siellä olisi syötävä, alkoi päässä raju metakka. Mitä voin syödä? En tiedä mistään tarkkaa kalorimäärää, yksi pieni leipäkin saattaa ylittää päivän kalorimäärän! Mitään ei voi punnita. ”Miten pääsen tästä tilanteesta pois?” ”Ei kiitos, otan vain kahvia. On vähän huono olo.” Ja ensimmäinen pelastava valhe on ilmoilla. Liian helppoa. Niin tyynesti. Vasta ensimmäinen sadoista, tuhansista.

Joka kerta yleisellä paikalla alkaa päässä soimaan sama sota. ”Miks kehtaat syödä? Etkö katsonut peilistä itseäsi? Katso nyt näitä muita, paljon laihempia kuin sinä, läski. Lihava. Oksettava. Uskallakin syödä.” Sota, jota ei pääse pakoon. Se seuraa sinua, et voi piiloutua.

Missä menin väärin? Mikä päätös, mikä polku oli väärä? Miksi minä? Siksikö, koska ihannoin alipainoisia naisia? Juuri siksi, rakas, juuri siksi. Olet osa sitä, ja se on osa sinua.
6/28/2012 10:56:00 ip. | Category: , , , , | 0 merkintää

Ihmiset eivät halua minua, miksi ruoka haluaisi?

Syömiset ei ole mennyt niinkuin normaalilla ihmisellä pitäisi. Viime päivien aikana kalorit jäänyt reilusti alle kahdensadan. Palaan taas samoihin rutiineihin, kuin vuonna 2010. Silloin se oli yhtä helppoa. Liian helppoa. Paino vain putoaa ja putoaa. Mutta pidän siitä. Nautin. Ekstaasissa. Ei koskaan mitään liian hyvää ilman outoja sivuvaikutuksia. Sinä päivänä, kun sain tiedon, että pääsen kouluun, iski myöhemmin paniikki. Miksi kukaan haluaisi edes tutustua minuun, kun näytän tältä. Miksi minun pitäisi olla se lihava ystävä? 

2010 Talvella säikähdin. Tajusin yhtenä koulupäivänä, että kaikki kaverini ovat hyvin laihoja. Minä olin taas se lihava kaveri. Ja yhdessä hetkessä päätin muuttaa sen kaiken. Ja onnistuinkin siinä melko hyvin. Paino tippui nopeasti. En enää käynyt syömässä ruokalassa, kotonakin uppouduin mieluummin kirjan ääreen, kuin syömään. Liikuntaa ei oikeastaan tarvinnut pahemmin harrastaa, paino tippui hyvin luonnostaan syömättömyydellä. Kas kummaa.

9 Viikkoa koulun alkuun. Ja 9 viikon päästä saatan tavata ihmisen, ihmisen, joka saa henkeni salpautumaan. Enkä jaksa odottaa hänen ilmettä... 


6/27/2012 08:49:00 ip. | Category: , , | 2 merkintää

Mitä minä olen?

Aina välillä mietin mitä olen. En osaa luetella vahvuuksia, vain heikkouksia. Vain haaveita, joista olen luopunut. Saan monet ihmiset hermostumaan, kun en osaa sanoa missä olen hyvä. Mutta en ole merkittävän hyvä missään. En oikeastaan edes tiedä milloin voi sanoa olevansa jossain asiassa hyvä. Sitten, kun on siitä ylpeä? Sitten, kun joku toinen sanoo sinun olevan siinä hyvä?

Tuntuu kuin katoaisin. Kuori muuttuu koko ajan vahvemmaksi, en pääse siitä läpi. Enkä edes tiedä enää haluanko. Toimin monesti kuin robotti. Teen asiat, mutta en muista tehneeni niitä. Silmien edessä on verho. Ja kaiken lisäksi aivot on päällystetty teflonilla, sinne ei tartu mitään. 

Olen keskiverto. Olen helposti unohdettavissa. Minusta näkee läpi. Lähes jokainen teko on ennalta arvattava. Olen tylsä ja yksinkertainen. Olen luonut itsestäni koneen, joka tottelee jokaista käskyä. Hiljainen palvelija, nöyrä vailla omaa tahtoa. Mutta kenen palvelija olen. Sitä minä olen.


6/26/2012 03:03:00 ip. | Category: , | 0 merkintää

Joku haluaa... Minut?

Tänään tuli postia, jota en odottanut tulevan vielä hetkeen. Minut on hyväksytty opiskelemaan. Siis minut? Tähän mennessä 5 vuoden sisällä varmaan noin 20:stä koulusta on tullut hylkäävä päätös, ja nyt joku haluaakin minut? Olin jo kerennyt luopua toivosta, ja puhuinkin useasti, että tämä on viimeinen mahdollisuus päästä kouluun. Ei se nyt varsinaisesti kyllä ole, mutta se tuntui siltä. Tuntui, etten pysty hallitsemaan enään hylkääviä päätöksiä päivän toisensa jälkeen. Enää pitäisi selvittää miten rahoitan opinnot... 

Ei voi kuitenkaan sanoa, että asiat olisivat nyt menossa täysin järjestykseen. Asiat vain rullaavat taas hetken. Tänään ei tarvitse ahdistua, mutta tiedän seuraavan paniikin iskevän, kun pitäisi saada iltatyö syksyyn mennessä.

Jotta asiat ei vaikuttaisi liian helpolta, kaivoin vanhan vihkoni esiin. Siinä vihossa on kaikki vuosien varrelta, mitä aina raapusteliin sh:n liittyen. Taulukoita paljonko kuluttaa missäkin liikuntamuodossa aina kilon välein. Erilaisia dieettejä, turvallisia ruokia, piirustuksia, mittoja, ja loputtomasti tekstejä. On toisaalta outo fiilis palata noihin hetkiin. Yliviivattuihin lauseisiin. Itsepetokseen. Nähdä taas se tie mihin on vaipumassa. 


6/26/2012 12:15:00 ap. | Category: , , , | 0 merkintää

Olen täällä

Olen se ihminen, joka hukkuu tapettiin. Voin olla juhlissa, tapahtumissa, kavereiden kanssa hengaamassa, ja kun muille kerrotaan keitä paikalla oli, minut unohdetaan. Kaveriluettelooni kun kuuluu vain kaksi ihmistä, joten juhlat ja hengaamiset ovat vähässä. 

Jo kouluajoista minut oli helppo unohtaa. Tai helppo olla huomaamatta. Saatoin seistä ihan opettajan vieressä, ja opettaja kysyy missä olen, onko kukaan nähnyt minua. Olen tässä! Olen myös se ihminen, kenen nimeä ei muisteta. Tai aina sekoitetaan kavereihini. Olen persoonaltani, pukeutumiseltani, ja kaikelta huomaamaton. Se on kuin kulkisi usvassa. Huomaa minut!

Olisihan se hauska tehdä jotain, mistä minut muistetaan. Mistä puhuttaisiin, ja jonka jälkeen olen oma yksilö. En se, jonka kohtalona on pysyä muiden varjossa, sekoittua toisten persoonallisuuksiin.

6/25/2012 11:59:00 ap. | Category: | 0 merkintää

The Beginning
Vihaan aloituksia. En ole hyvä tutustumaan ihmisiin, koska aloitus on vaikea. Mitä sanoa, miten olla, onko tämä vaivautunutta vai ei. Milloin voin luottaa, milloin pitää nauraa, milloin kutsua kylään tai vaihtaa puhelinnumeroa. Onneksi suurin osa näistä kysymyksistä on turhia nyt. Mutta mitä sanoa?

Lyhykäisesti tulevasta voin avata sen, että syömishäiriö taitaa tulla taas pintaan. .. En kuitenkaan jaksa päivitellä mitä söin, kuinka paljon kaloreita söin, paljonko painan tai paljon laihduin. Näistä saattaa tulla jotain tilastoa joskus, mutta tämä ei jää pyörimään niiden ympärille. Muita ongelmia päänsisällä onkin sitten ahdistuneisuus, yksinäisyys, itsepetos, masennuksen rippeet ja liian usein mielikuvitusmaailmaan pakeneminen.

Toimikoon tämä rakkaana päiväkirjana, johon annan VIP-passeja tuntemattomille. Tietämättä edes kuinka monelle.

Joten tervetuloa lukemaan sivuja salaisia.
6/25/2012 11:45:00 ap. | Category: | 0 merkintää