Oon tässä muutamana päivänä kelaillu asioita. 

En osaa ottaa tätä parisuhdetta enää vakavasti. En luota siihen, että toi mies olisi mun kanssa siksi että haluaa, tiedostan olevani enemmänkin laastari.

 Se rakastaa exäänsä, ei osaa päästää irti ja antaa toisen mennä.

Mutta mun tapa on satuttaa itteäni aina mahdollisimman paljon, niin annan sen tehdä sen.

Annan itteni olla tässä suhteessa, jotta se tekisi mahdollisimman kipeää.

Jotta olisin mahdollisimman satutettu, hyväksi käytetty ja hylätty kesään mennessä.

Jotta mulla olis syy lähteä pois.

Can't you see who I am, I'm invicible.