Yöllä se
iski taas, ”Mitä vittua mä vielä täällä teen?” Erehdyin menemään Facebookkiin
eilen, päätin siistiä tietoja, kaverilistoja ja aikajanaa. Fb:hen tuli
liityttyä joskus -08, ja en vieläkään ymmärrä sen ”hienoutta. En halua
kaverilistalle ihmisiä jotka tunsin 10 vuotta sitten, tai joita morjestan
satunnaisesti. Mutta silti aina Fb:hen meneminen herättää sen yksinäisyyden
olotilan vahvana. Tekisi mieli poistaa vain koko tili, mutta sitä kautta tulee
pidettyä jonkunlaista yhteyttä kahteen ihmiseen, joihin ei muuten pitäisi kait
ollenkaan.
Halusin jo
muksuna kohtuullisen kaveripiirin. 5-7 ihmistä, jotka hengaavat yhdessä. En
haluaisi joka juhlahetki päätyä automaattisesti siihen, että vietän senkin
päivän yksin. Ärsyttää aina kertoa viikonloppusuunnitelmista etten tee mitään.
Laskentatavasta riippuen, mulla on 1-3 ystävää. Näistä kolmesta, näen yhtä
tunnin ajan kerran kaksi kuukaudessa, toisia vielä harvemmin. Ja kaikki nämä
ovat vähintään kihloissa ja suunnittelevat jo häitä. Minun
ollessa yksin.
Jos mun
kohtalo on olla aina yksin, ei edes kavereita ympärillä, niin miksi ihmeessä se
pitäisi kulkea. Jossain vaiheessa kyllästyn, eikö se ole siten jo nähty. Kuulu
niihin, jotka ovat menettäneet jo toivon. Lasi ei ole puoliksi täysi eikä
tyhjä, sitä lasia ei enää ole. Antakaa minun olla.
Comments (0)