Mulla ja
kesällä on viharakkaussuhde toisiimme. Rakastan sitä, että päivät lämpenee.
Sitä, että voin alkaa kasvattaa siemenestä erilaisia kasveja, kukasta
hyötykasveihin. Päivät kirkastuu, ja järvi lämpenee. Sitä, että ulos voi mennä
kellonaikaa katsomatta. Aurinkoa, kesäisiä sateita, ukkosta sähkökatkoja,
kärpäsiä, ruohoa, kasveja, sitä mitä kesä on. Mutta heinäkuu on petolinen.
Heinäkuu saa minut masentumaan. Syntymäpäivä lähestyy, ja silloin tajuan, ettei
minulla ole kavereita. Tiedän, että tästä jaksan jauhaa joka postauksessa
kyllästymiseen asti. Mutta se yksinäisyys.
Kaunis ja runollinen yksinäisyys.
En ole
koskaan juhlinut syntymäpäivää, joten en tarkalleen tiedä mitä olen menettänyt.
Mutta silti se haave, että joskus sinä päivänä voisi tehdä jotain kavereiden
kesken. Ei aina äidin tai isin helmassa. Ei se ole aikuisen ihmisen elämää.
7/08/2012 12:34:00 ip. |
Category:
yksin
|
0
merkintää
Comments (0)