Anoreksia: Yleisempää tytöillä, kuin pojilla ja alkaa nykyään jo nuoremmalla iällä. Maailmalla ei 9-vuotias anorektikko taida olla enää niin harvinainen näky. Mutta anoreksia voi puhjeta vasta aikuisiällä.

Tämä syömishäiriö pöyrii anorektikon pakkomielteisessä halussa laihtua. Laihtumista haetaan paastoilla, ankarilla dieeteillä, liikkumisella, oksentamisella ja laksatiiveillä. Kaikki nämä kuvaukset ei kuulu yhden sairastuneen oireluetteloon. Anoreksia on tappava syömishäiriö, koska sairaus johtaa hyvin usein vakavaan alipainoon, joka aiheuttaa esim. erinäisiä sydänongelmia. Anoreksiaan kuuluu myös hyvin taitava salailu asian tiimoilta, ja vaatii paljon työtä, että anorektikko haluaa parantua.

Bulimia: Yleisempää tytöillä, kuin pojilla. Tämä puhkeaa yleensä hieman myöhemmin, kuin anoreksia. Bulimiaa sairastava saa toistuvasti (jopa päivittäin) suuria ahmimiskohtauksia, joita hän ei pysty hallitsemaan. Ahmimiskohtaus taas laukaisee katumisreaktion, ja bulimikko pyrkii pääsemään eroon syömästä ruoastaan, joko oksentamalla, laksatiiveilla tai molemmilla. Yleisintä taitanee olla oksentaminen. Pakonomainen oksentaminen aiheuttaa mm. hammasvaurioita, nestetasapaino järkkyy, anemiaa ja muut henkiset ongelmat ovat joko syy tai seuraus. Bulimiaa sairastavilla on lihomisen pelko, mutta toisinkuin anoreksiaa sairastavat, he ovat usein joko normaali- tai hieman ylipainoisia.

BED eli ahmimishäiriö: Epätyypillinen syömishäiriö, ja hieman samankaltainen kuin bulimia. Tässä sairastunut saa hallitsemattomia ahmimiskohtauksia joskus, mutta ei pyri pääsemään syömästään ruoastaan eroon. Kuitenkin ahmimiskohtausta voidaan kompensoida jättämällä jokin ateria väliin. Tätä(kin) sairautta häpeillään ja peitellään ja siihen ei haeta apua. Yleisempi naisilla ja puhkeaa useimmiten nuorella iällä.

Ednos eli jokin muu syömishäiriö: Tämä häiriö on eräänlainen kooste näistä muista häiriöistä. Ihminen, joka on sairastunut syömishäiriöön, mutta ei täytä anoreksian tai bulimian kriteerejä laitetaan yleensä tähän kategoriaan. Oleellisinta on se, että sairastuneella on kieroutunut kuva ruokaan ja itseensä. Sairastunut voi paastota, ahmia, syödä normaalisti, mutta ei täytä henkisesti taikka fyysisesti muiden kriteerejä.

Ortoreksia: Tämä on yksi niistä häiriöistä, mitä ei aina kunnolla luokitella syömishäiriöiksi. Ortoreksiassa sairastuneella on pakkomielteinen tarve syödä terveellisesti. Tämä saattaa johtaa lopulta siihen, ettei sairastunut voi syödä mitään, mitä hän ei ole itse valmistanut. Ortoreksiaa sairastava saattaa myös laihtua alipainoiseksi, mutta tämä ei ole sairastuneen tavoite. Tavoitteena on syödä mahdollisimman oikein ravintoarvoiltaan. Ortoreksia voi kuitenkin muuttua anoreksiaksi.

Fatoreksia: Tämä ei ole ainakaan vielä virallinen syömishäiriö, mutta sitäkin mielenkiintoisempi. Sara Bird on esitellyt tämän termin. Tätä "sairastava" ei ymmärrä olevansa lihava. "Sairastunut" voi katsoa itseään peilistä, ja nähdä normaalipainoisen tai jopa hieman hoikankin heijastuksen peilistä. Kuitenkin hän on vähintään lievästi ylipainoinen. "Sairastunut" saattaa myös kieltää olevansa ylipainoinen ja uskotella itselleen, että se on lihasta, ei läskiä. Usein ylipaino nähdään vasta valokuvista.

Syömishäiriöt eivät välttämättä pysy samana alusta loppuun. Anoreksiaan sairastunut voi sairastua Bulimiaan ja takaisin. On hyvin yksilöllistä, milloin syömishäiriö alkaa, miten se etenee, ja kuinka nopeasti jos ollenkaan, siitä parantuu. Pro-Ana ja Pro-Mia termit viittaavat siihen, että syömishäiriöistä on tehty elämäntapa.