Mä olen eniten kateellinen ihmisille, jotka voi käydä kaupassa normaalisti. Voi syödä ajattelematta sitä asiaa sen enenpää, ehkä keskustella jälkeenpäin kuinka hyvää se ruoka oli. Mä olen kateellinen niille, jotka voi mielihaluun syödä Oikeasti kohtuullisen määrän. On inhottavaa kierrellä kaupassa, katsellen kaikkea sitä ruokaa mitä haluaisi syödä. Mutta mitään ei voi ostaa, kun tietää ettei sitä pysty syömään vain normaalisti. Se kaikki mitä ostetan se ahmitaan ja oksennetaan. Lähdinkin kaupasta fanta zeron ja sokerittoman hyytelön kanssa. Päivän ruoka.



Ja näin Mr. M:n vihdoin. Tuntui, kuin sydän olisi revitty rinnasta ja poljettu maahan, sen verran kylmän vastaanoton sain. Tiedän, että minun on turha tuntea häntä kohtaan mitään, mutta silti hän saa hengityksen salpautumaan. Ja hän saa minut tuntemaan itseni riittämättömäksi. Olen liian lihava, liian ruma, liian näkyvä, vien liikaa tilaa ja olen epäonnistuja.