Ihmisten kuulee usein puhuvan kuinka huono tahdonvoima heillä on. Oli kyse sitten urheilusta, syömisestä, syömättömyydestä, tai vain olla soittamatsta jollekin. Oma tahdonvoima heittelee pitkin päivää. Tiettyinä hetkinä on paljon helpompi kieltäytyä, kuin toisina. Ja nyt sain vihdoin selityksen sille. Selityksen, miksi tahdonvoima on niin heikko toisinaan, ja miten sen saa vahvistettua takaisin omilleen. Ja itse pystyn toimimaan paremmin, kun tiedän syyn.



Olisin skannannun tämän jutun, mutta ärsyttävä tulostimeni ei suostu edes skannaamaan asiakirjoja, jos siitä on muste loppunut. Mustepatruunat ovat matkalla, toivotaan, että ensiviikolla eksyisivät postilaatikkoon jolloin skannaan jutun ja laitan linkin tänne. Kirjoitan pienen ja sekavan lyhennelmän.

Tämä artikkeli löytyy Hyvä Terveys 9/2012 lehdestä sivuilta 28-31, jos joku haluaa ostaa/lainata/lukea kirjastossa.

Eli, tutkija Roy F. Baumeisteir väittää, että tahdonvoima on periaatteessa, kuin lihas. Sitä rasittaa -> se väsyy. Tahdonvoimaa kontrolloi aivot, ja sen piste sijaitsee etuaivokuorella. Samassa kohtaa sijaitsee myös tarkkaavaisuus, keskittymiskyky, lyhytaikainen muisti ja ongelmanratkaisu. Eli, se aivolohko on kunnon käytössä melkolailla koko ajan, ja sen päälle pitäisi jaksaa vastustaa nälkää. Kun yksi näistä asioista on kovalla käytöllä, se vie energiaa muilta. Käytännössä siis rasittavan työpäivän jälkeen, jolloin on pitänyt muistaa päivän asiat, ja ehkä ratkaista muutama ongelma, keskittyä ettei tiputa laatikoita lattialle, niin se aivolohkon osa on hyvin väsynyt. Ei siis mikään suuri ihme, että tahdonvoima on heikoimmillaan pitkän työpäivän päätteeksi.



Aivot ottavat energiaa glukoosista, joten siksi mieliteot pyörivät pääasiassa karkin, pullan, suklaan ja muun makean ympärillä, kun glukoosivarastot ovat tyhjentyneet. Hyvä uutinen on se, ettei aivot tarvitse glukoosia paljoa. Ja tämä kohta oli se, mistä itse otin opikseni. Vaikka tahdonvoima on tälläisinä hetkinä heikko, ei minun tarvitse ahtaa 2 litraa jäätelöä, kiloa suklaata, pullaa ja karkkipusseja naamaani vartissa. Glukoosia, kun ensinnäkin saa muualtakin, ja aivot eivät tarvitse sitä todellakaan paljoa. Aivot myös palaavat nopeasti normaaliin toimintaan saatuaan energiaa, joten helpotusta ei tarvitse odottaa pitkään. Omena ja olet takaisin kehissä.



Ps. Yhden kerran liian pitkälle jutussa mainittavat punaiset pisteet silmien ympärillä eivät ole hävinneet minnekään.. Kenelläkään muulla käynyt samoin?