Sitä luuli olevansa kunnossa. Löysi miehen, kaikki oli ok. Sitä luuli olevansa viisas. Mutta ei se koskaan mene niin. Yksi päivä tuli paastottua. Ja luuli ettei mies sitä huomaa. Vaikka kyllä se siitä illalla huomautti. Seuraavana päivänä tulikin ahmittua ja matka vessaan alkoi. Ovi lukkoon, hiukset kiinni ja oksentamaan. Toinen lyö oveen, huomasihan se sen tietysti. Kaikkihan sen kuulee. Alle metrin päästä se on vaikeaa tehdä hiljaa. Mutta siitähän alkoi syömishäiriöinen aivopuolisko keksimään selitystä. Syötiin samaa ruokaa, ei se voinut olla pilaantunutta... Mutta! ollaanhan me puhuttu mahdollisuudesta että olisin raskaana. Väitänpä siis että taidan olla raskaana.. Ja sain luvan kanssa oksentaa seuraavat päivät. Huomenna testeihin... Taitaa loppua lyhyeen senkin tekosyyn käyttö.. Olen(ko) sairas.