Aina välillä
mietin mitä olen. En osaa luetella vahvuuksia, vain heikkouksia. Vain haaveita,
joista olen luopunut. Saan monet ihmiset hermostumaan, kun en osaa sanoa missä
olen hyvä. Mutta en ole merkittävän hyvä missään. En oikeastaan edes tiedä
milloin voi sanoa olevansa jossain asiassa hyvä. Sitten, kun on siitä ylpeä?
Sitten, kun joku toinen sanoo sinun olevan siinä hyvä?
Tuntuu kuin katoaisin.
Kuori muuttuu koko ajan vahvemmaksi, en pääse siitä läpi. Enkä
edes tiedä enää haluanko. Toimin
monesti kuin robotti. Teen asiat, mutta en muista tehneeni niitä. Silmien
edessä on verho. Ja kaiken lisäksi aivot on päällystetty teflonilla, sinne ei
tartu mitään.
Olen
keskiverto. Olen helposti unohdettavissa. Minusta näkee läpi. Lähes jokainen
teko on ennalta arvattava. Olen tylsä ja yksinkertainen. Olen luonut itsestäni
koneen, joka tottelee jokaista käskyä. Hiljainen palvelija, nöyrä vailla omaa
tahtoa. Mutta kenen palvelija olen. Sitä minä olen.
Comments (0)