Ensin se
alkoi tavallisella laihduttamisella, terveellisesti vähensi ruokaa ja liikkui.
Suositusten mukaan. Sitten, yksi päivä alkoi vähentäään ruokaa, ”Jos hieman
nopeammin tulisi tuloksia”. 1200 cal.. 1000 cal.. Paino tippuu nopeammin.
Sitten maailma pyörähti lopulisesti ympäri. Siten tuli säännöt, tänään vain 800
cal, seuraavana päivänä vain 500 cal, tämän jälkeen vain 200 cal, kunnes alkoi
paastoaminen. Vaa’an mukaan paino tippuu nopeasti, ja syöminen alkaa pelottaa.
Koska jos syöt liikaa, lihot. Mutta mikä on liikaa? Pää antaa säännöt, ja
niitähän tottelet! Ainoa vaan, että nämä säännöt eivät ole terveitä.
Ensimmäinen
valhe tuli, kun piti mennä kyläilemään, ja siellä tarjottiin ruokaa. Kun kuuli,
että siellä olisi syötävä, alkoi päässä raju metakka. Mitä voin syödä? En tiedä
mistään tarkkaa kalorimäärää, yksi pieni leipäkin saattaa ylittää päivän
kalorimäärän! Mitään ei voi punnita. ”Miten pääsen tästä tilanteesta pois?” ”Ei
kiitos, otan vain kahvia. On vähän huono olo.” Ja ensimmäinen pelastava valhe on ilmoilla. Liian helppoa.
Niin tyynesti. Vasta ensimmäinen sadoista, tuhansista.
Joka kerta
yleisellä paikalla alkaa päässä soimaan sama sota. ”Miks kehtaat syödä? Etkö
katsonut peilistä itseäsi? Katso nyt näitä muita, paljon laihempia kuin sinä,
läski. Lihava. Oksettava. Uskallakin syödä.” Sota, jota ei pääse pakoon. Se
seuraa sinua, et voi piiloutua.
Missä menin
väärin? Mikä päätös, mikä polku oli väärä? Miksi minä? Siksikö, koska ihannoin
alipainoisia naisia? Juuri siksi, rakas, juuri siksi. Olet osa sitä, ja se on
osa sinua.
Comments (0)