Asioiden
piti pysyä hyvänä. Tein lupauksia, jotka
jo sillä hetkellä tiesin valheeksi. Sain nämä hetket anteeksi, ja tein uusia
lupauksia. Näistä uusista, lopulta näyttävämmin valheellisista
lupauksista, pystyin
pitämään aika hyvin kiinni. Päivät muuttui viikoiksi, ja viikot kuukausiksi.
Muutamaa pientä repsahdusta (ja lähes koko elämääni) lukuunottamatta, pidin lupaukseni
varmaan yli vuoden.
Lupasin
ihmiselle,
joka hyvin kierolla tavalla muuttui minulle liian tärkeäksi, etten hurahda enää mihinkään
syömishäiriö”humpuutuksiin”. Joka kerta,
kun hän saa minut lupaamaan jotakin, yritän. Ainakin jollain tasolla. Ongelma
on vain se, että yleensä tiedän valehtelevani jo luvatessani. Mutta lupasin
kuitenkin. Ja tulen aina lupaamaan. Etenkin hänelle.
Ja ei, en
usko jumalaan, joten hän ei viittaa korkeampaan voimaan, tai muuhunkaan
yliluonnolliseen henkeen. Hän on vain ihminen, jonka nimeä en helli sanoa,
joten hänet tunnettakoomme myöhemmin teksteissä M:nä.
Comments (0)