On hankala lentää rikkinäisillä siivillä. Ja pudotus sattuu aina, ihan sama kuinka korkealta tulet. Vaikka kuinka pyydän apua, tipun silti. Ei auta anelu, ei huuto, ei vaikka rukoilisin polvillani. Ei kukaan näe eikä kuule. Ei kukaan näe vaikka näyttäisit. Olenko edes pelastamisen arvoinen? Miten pyytää apua ihmiseltä, joka ei ymmärrä? Ja miten pyytää apua, kun et edes tiedä millaista apua haluat? 
Onko tarkoitus kävellä kehdosta hautaan kantaen yksin se taakka minkä raapii mukaansa. Entä jos otti liikaa, jos yritin vain auttaa. Otin enemmän, kuin jaksoin, vain jotta jonkun muun ei täytyisi. Maailmassa on tietty määrä kipua, kärsimystä ja tuskaa. Haluan kantaa oman taakkani ja enemmän, jotta jollain muulla ei olisi niin paha olla. Jos pystyisin, pelastaisin kaikki ihmiset. Pelastaisin muut tältä maailmalta, loisin paremman muualle. En saanut sitä valtaa, joten käytän viimeiset voimani ja varani muiden auttamiseen. Miksi en huolehdi itsestäni samalla taisteluhengellä?


Haluan silti olla jollekin joku. Saisin jonkun hymyilemään, vain sillä että olen siinä. Joku, joka nauraisi huonoille vitseille, ja jaksaisi aina yllättyä ajatuksistani. En halua olla massaa. En halua olla vain tilasto, en halua kuulua aina siihen keskivertoon. Haluan olla jotain muuta. Haluan yllättää, haluan järkyttää, haluan naurattaa ja itkettää. Haluan olla jotain, mitä ihmiset kaipaavat. Jotain, mitä halutaan ympärille ja arvostetaan. Haluan olla kaikkea muuta, kuin minä.

Comments (0)