Yksi yö muutti kaiken. Vielä maanantaina tuskastelin miten en osaa ottaa itsestäni mitään irti. Jotta säilytän anonyymiuteni, jätän sen tarkemmin tarkentamatta tiettyjä juttuja.

Olen parisen viikkoa ollut tekemisissä uusien ihmisten kanssa. Jaksoin olla tässä porukassa sosiaalinen, olin hyvin ulospäinsuuntautunut, kuitenkaan liikaa mitään itsestäni paljastamatta. Kyllä, sekin on mahdollista.  Perjantaina osa meistä päätti lähteä baariin. Itsellä viimeviikon tapahtumat oli suurin sykäys omalle halulle lähteä. Enkä ole ollut pitkään aikaan ollut viihteellä. Viina ei ollut matkan syy, halusin vain viettää iltaa näiden ihmisten kanssa ja olla jossain muualla, kuin kotona. Sekä lisäsäväyksen toi eräs mies, johon olin ehtinyt muodostaa pientä ihastumista viimeisenä parina päivänä. 

Baarissa oli rentoa, oltiin juuri siinä, ehkä ainoassa baarissa jossa täällä viihdyn. Illan aikana lavalle nousi bändi, ja meillä oli hauskaa. Juttelin koko illan tämän miehen kanssa, me naurettiin ja rentouduttiin. Ja mitä pidemmälle ilta meni, sen vahvemman halun sain porautua tämän kainaloon. En näitä tunteita kyllä täysin yksin jakanut, koska vapaa kainalo avautui aika pian. Ja vaikka penkkirivillä oli tilaa istua vaikka millä mitalla, istuimme koko illan niin lähekkäin, kuin pystyy. Kumpikaan ei tahtonut pois. Kummallakaan ei ollut sillä hetkellä kiire pois.

Illan aikana ei vaihdettu suudelmia, ei päädytty vieraaseen sänkyyn, emmekä pitäneed kädestä saatikka edes halanneet. Illan aikana jaettiin vain läheisyyttä, lämpöä ja naurua. Oltiin vain kylki kyljessä. En tiedä minkälaisia tulevat kohtaamiset ovat, jos niitä tulee ollenkaan. En tahtoisi tästä tuttavuudesta kokonaan luopua, mutta pidän omat muurini korkealla. Olen vasta eronnut (mitä hän ei kyllä edes tiedä), joten ehkä oikea hetki minulle ei ole etsiä rakkautta. 

Mutta mitä tämä ilta antoi. Se antoi mulle luottamuksen tulevaisuuteen pitkästä aikaa. Uskallan miettiä tulevaisuudessa uudestaan rakastumista, ei kaikki miehet ole samallaisia. Tällä miehellä ja entisellä miehellä on valtava ikäero, mutta tämä mies on henkisesti tuplasti entistäni kypsempi. Ei aikuisuus fyysistä ikää laske, henkinen kypsyys ja arvot määrittelee ihmisen.

Comments (2)

On 6. syyskuuta 2013 klo 9.26 , Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus, toivottavasti saan kokea jotakin samanlaista, mutta toisen sukupuolen kanssa :) herra 47

 
On 6. syyskuuta 2013 klo 15.25 , Nana kirjoitti...

Kiitos :) Toivotaan sinnekin samanlaisia kohtaamisia, tämä oma kohtaaminenhan lopulta muuttui seurusteluksi joka edelleenkin hyvänä jatkuu.